Feminismi tuli taloon

Marraskuussa 2016 Suomen ylioppilaskuntien liiton liittokokous päätti julistaa SYL:on feministiseksi järjestöksi. Silloinen puheenjohtaja Heikki Koponen kommentoi avoimessa kirjeessään päätöksestä noussutta keskustelua ”SYL feministisenä järjestönä ajaa kaikkien sukupuolten yhdenvertaista kohtelua.”

Sukupuolten tasa-arvon edistäminen ei ole SYL:lle uusi kysymys. Läpi satavuotisen historiansa SYL:n suhtautuminen sukupuolten väliseen tasa-arvoon, naisasialiikkeeseen ja feminismiin on liikkunut aaltoliikkeen tavoin opiskelijapolitiikan maininkien mukana.

70- ja 80-luku: Naisten esiinmarssi SYL:on johtoon

Naisten määrän lisääntyminen yliopistoissa, opiskelijamaailmassa ja politiikassa näkyi myös SYL:ssa. SYL oli ollut varsin miesvaltainen 70-luvulle saakka, kunnes hallitukseen saatiin ensimmäinen naispuolinen jäsen. “Se oli yllättävää, että minua ennen ei ollut ollut ketään. Olihan ylioppilaskunnissa siis naisia. Ei meitä niin vähän HYY:ssäkään, siis HYY:n hallituksessa, mutta ilmeisesti se oli juuri se, että sitten kun SYL:n hallitukseen useistakin ryhmistä valittiin vain yksi, niin harvoin se vain yksi oli sitten nainen.” Helena Raumolin-Brunberg muistelee.

”Ensimmäisen kerran muistan naisasian astuneen ovestamme sisään vietettäessä kansainvälistä naisten vuotta 1975”, kirjoittaa Näin sen näin -muistelmateoksessaan SYL:n pitkäaikainen toimistosihteeri Seija Silventoinen. Tuolloin SYL oli mukana YK:n kansainvälisen naistenvuoden Berliinin maailmankongressia valmistelevassa toimikunnassa.

Vaikka naisten määrä SYL:n hallituksessa kasvoi vuosikymmenen aikana, kohtasivat naiset edelleen opiskelijapolitiikassakin ennakkoluuloja. Esimerkiksi kansainvälisessä yhteistyössä SYL:n delegaation kokoonpano saattoi aiheuttaa erikoisia tilanteita, kun Suomesta tulikin naisia neuvottelemaan opiskelijoiden asioista.

Ensimmäinen naispuheenjohtaja SYL:ssa oli vastikään eduskunnan viestintäjohtajan paikalta eläköitynyt Marjo Timonen. “– esimerkiksi Hesari otsikoi, että nainen valittiin SYL:n puheenjohtajaksi. Ja sitä kautta me saimme sitten aika paljon julkisuutta. Ja silloin toisena hallitusvuotena -81, meillä oli hetken aikaa jopa naisenemmistö SYL:n hallituksessa.” Timonen muistelee.

80-luvun alussa naisasiatoiminta nousi entistä vahvemmin SYL:n vaikuttamistyön agendalle. Vuosikymmenen alkupuolella SYL järjesti eri toimijoiden kanssa useita naisten asemaa käsitteleviä seminaareja, esimerkkinä Turussa järjestetty seminaari “Seksistinen kulttuuri naisen (ja miehen) ahdistelijana”, joka keräsi yli 300 osallistujaa. Vuonna 1983 järjestettiin myös ensimmäinen naistapaaminen.

80-luvulla perustettiin myös SYL:n oma naisverkosto SYL-siskot. Naisverkostoa pidettiin erityisen tarpeellisena, koska miehet olivat perinteisesti järjestäytyneet herrakerhoihin ja vastaaviin klubeihin. Tämän vuoksi myös naisten verkostoitumista haluttiin edistää. SYL-siskot tapaavat näinäkin päivinä vähintään kerran vuodessa.

90-luku: Naisasiatoiminnasta sukupuolten tasa-arvoon

90-luvun alussa siirryttiin liittokokouksen päätöksellä naistoiminnasta tasa-arvotoimintaan. Edelleen 90-luvulla järjestettiin naistapaamisia ja keskustelutilaisuuksia eduskunnan naiskansanedustajien kanssa. Naisasia- ja tasa-arvokysymykset olivat vahvasti läsnä myös SYL:n kansainvälisessä työssä, ja sylliläiset osallistuivatkin useisiin silloisen ESIB:n seminaareihin nimenomaan naisasia- ja tasa-arvonäkökulmien tuojina.

90-luvulla tasa-arvoasiat nähtiin yhä vahvemmin läpileikkaavana kaikessa SYL:n toiminnassa ja vuosikymmenen puoliväliin tultaessa ryhdyttiin puhumaan naisasiatoiminnan rinnalla yhä vahvemmin tasa-arvosta. 90-luvun puolen välin jälkeen SYL:n järjestämät tasa-arvoaiheiset keskustelutilaisuudet ja julkaisemat monisteet käsittelivät laajemminkin tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta yliopistoyhteisössä ja yhteiskunnassa sekä myös sukupolvien välistä tasa-arvoa. “Vuoden 1998 viidessä tasa-arvotapaamisessa käsiteltiin naistutkimusta ja työelämän tasa-arvoa, sukupuolten välistä tasa-arvoa opiskelijavalinnoissa, opetuksessa ja tutkijan uralla, seksuaalista tasa-arvoa ja miestoimintaa, romanien koulutusta, ulkomaalaisten opiskelijoiden asemaa ja vammaisten ongelmia,” kirjoittaa Seija Silventoinen muistelmateoksessaan.

2010-luku: Yhdenvertaisuus ja feminismi toimintaa ohjaavina arvoina

2000-luvun alkupuolella SYL:n puheenjohtajan paikalla oli ollut lähes poikkeuksetta mies, paitsi vuonna 2002, jolloin puheenjohtajana toimi Elina Moisio. 2010-luvulla sukupuoli nostettiin tietoisesti yhdeksi henkilövalinnoissa huomioitavaksi seikaksi ja hallituslaisten sukupuolijakauma onkin sen jälkeen tasoittunut. 2010-luvulla on ollut myös tapana valita varapuheenjohtajaksi puheenjohtajan kanssa eri sukupuolta oleva henkilö.

Vuonna 2016 SYL liittyi Seta ry:n kannatusjäseneksi ja liittokokouksen päätöksellä julistautui feministiseksi järjestöksi. Yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja syrjimättömyys ovat SYL:lle tärkeitä arvoja ja ne ohjaavat SYL:n päivittäistä edunvalvontatoimintaa edelleen.